Jos koirasi eksyy metsälenkillä liian kauas, eikä tule takaisin kutsumalla, herätä sen suojeluvaisto. Kun koira luulee, että olet loukannut itsesi, se tulee kovaa kyytiä auttamaan.
Suojeluvaiston herättäminen tapahtuu siten, että pysähdyt kesken lenkkeillyn ja asetut joko pitkällesi maahan tai kyykistyt, alat vaikertaa ja pitelet säärtäsi ikään kuin sinua olisi sattunut. Koira haluaa auttaa ja tulee luoksesi kuin salama, kun se kuulee valituksesi.
Samalla keinolla voit herättää karkumatkalla olevan koirasi suojeluvaiston, Jos näet karkurikoirasi niityllä, tiellä, metsässä tai missä tahansa, herätä sen suojeluvaisto. Muista kuitenkin varmistaa, että välimatka on turvallinen. Vieressäsi ei saa olla muita ihmisiä. Kun koira tulee luoksesi, tartu varmalla otteella sen pantaan. Tosin koira tuskin lähtee enää pois.
Mikäli näet karkurikoirasi, kun etsit sitä autolla, TEE NÄIN:
Ohita paikka, jossa koira on, aja vajaat 10 metriä, pysäytä auto, laita kässäri päälle
- Älä läimäytä auton ovea kun menet ulos.
- Älä siirrä katsettasi koiran suuntaan
- Siirry sille puolelle jolla koira on ja ala hiljaisella äänellä vaikertaa. Huomio että koiran kuulo on kolme kertaa parempi kuin ihmisen, joten kovin lujalla äänellä ei kannata voivotella, ettei koira huomaa mikäli teeskentelet.
OTA HUOMIOON, että välimatkan koiran ja itsesi välillä on oltava turvallinen!!
Keino ei päde koiraan, joka oin vain jokunen päivä ennen kuin se karkasi, mutta sillä on saatu tulemaan luokse valkoinenpaimenkoira, joka oli ollut uudessa kodissa vasta kaksi viikkoa. Koira karkasi Helsingissä koirapuistosta noin kolme vuotta sitten, juoksenteli kehä I:llä, ja siirtyi siitä maastoon, jossa se oli vajaan viikon kunnes sen emäntä näki sen, meni polvilleen ja alkoi itkeä. Koira riensi omistajan luo, tämä otti pannasta kiinni, ja itki helpotuksesta lisää.
Kun yksivuotias Vicky karkasi Kotkassa uudelta omistajalta ja seikkaili joitakin päiviä Kotkassa ja siirtyi sieltä Haminaan. Karkaamisvuosi taiai olla 2011. Kasvattaja kävi Vickyä etsimässä uroskoiransa kanssa. Hän näki Vickyn Haminassa päivittäin, koska havaintoja tuli runsaasti ja narttu juoksenteli jopa keskustan kaduilla. Se ei kuitenkaan antanut kasvattajalle kiinni. Kasvattaja oli lukenut kirjoittamani ohjeen oman koiran houkuttelusta ja suojeluvaiston hertättämisestä, mutta ei ollut sisäistänyt sitä. Eräänä torstai-iltana soitin hänelle ja kysyin miten hän on toiminut. Hän kertoi nähneesä karkurin joka kerta, kun hän oli käynyt Haminassa, mutta se oli aina pötkinyt pakoon hänet ja uroksen nähtyään. Hän ei ollut puhunut Vickyllä, mutta oli joka kerta sanonut urokselle: "Katso tuolla on Viky":
Vicky pötki aina pakoon, kun kuuli oman nimensä. Neuvoin kasvattajalle oikean tavan ja kielsin käyttämästä mitään nimiä. Perjantaina joku mies oli pelottanut Vickyn ajamalla sitä takaa. Koira ei näyttäytynyt koko päivänä sen koommin. Kasvattaja oli jo poislähdössä, kun hän näki karkurin rauhallisella tiellä ja hän teki niin, kuten aiempana on selostettu, eli ajoin noiin 10 mertiä koiran ohi, pysäytti auton, käsijarru päälle, jätti uroskoiran autoon, siirtyi samalla puolella jossa koira oli 10 metrin päässä ja herätti sen suojeluvaiston. Vicky riensi auttamaan.
Todennäköisesti Kotkan silloinen löytöeläinhoitaja Mallu muistaa Vickyn tapauksen, koska hän oli itsekin sitä Kotkassa etsimässä. Kerran Vicky oli Kotkassa jopa pienellä saarella ja ui sieltä heti karkuun, kun löytöeläinhoitaja lähetti ihmisen viemään sinne ruokaa.
MA